Sua kuunnellaan, sillä seinilläkin korvat on,
joka askelen lyhyen, joka sanan hiljaisen,
seinät kuulla nyt voi, mutta kuulla ei ne saa,
kun sinuun katson sua suutelen.
Sua kuunnellaan päivän askareita seuraten,
oven avaus, kilahdus, sitten pieni huokaus,
seinät kuulla voi sen, mutta kuulla ei ne saa,
kun sinuun katson, sua suutelen.
Lentäjää, kiitävää,
ei äänivalli voi estää,
se murretaan, mutta kuitenkaan
ei ääntä voi estää.
Sua kuunnellaan, sillä seinilläkin korvat on,
joka askelen lyhyen, joka sanan hiljaisen,
seinät kuulla voi sen, mutta kuulla ei ne saa,
kun sinuun katson sua suutelen.
vain vaieten, sua suutelen.