Katujen Kuningatar

hn sinuun katsoo lpi karvaiden kyynelten
tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen
oot toivo viimeinen, hn sinuun ripustautuu
luona baaritiskin uskoutuu
tunnet hnet jo vuosien takaa
ja muistot katkerat mieleesi palaa
kuljit hnen luonaan rakkautta etsien
kunnes uusi aika nosti sut veneeseen
hn oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemn
jolloin katuja kuljit yhn pimen
hn oli kuningatar srkyneiden sydnten
jokainen hnet tunsi hneen luottaen
katsot hnen kalpeita kasvojaan
ei aika ole nuollut haavojaan
kuin varjo entisestn hn siin istuu
viinilasin pintaan katse uppoutuu