Kerjaelaeisten Valtakunta
Heitin veteen pienen kiven ja se särki kuulan veen
oli vastarannalla lapsi joka minua seurasi
hänen polvihousun taskuun eivät kivet mahtuneet
ja pienet polvensa olivat verille kaatuneet
tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnan palanen
hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen
tuo viesti joka lähti ei saapunut milloinkaan
ja tuo suuri vesi peitti huutomme pauhullaa
kerjäläisten valtakunta eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
kerjäläisten valtakunta pääse kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy pidän omanain
tuli taivaanrannan takaa tulivaunulla muukalainen
se laskeutui vastarannalle vieden pojan resuisen
ja poika vaunuun nousi
käsiään heiluttaen
näin poistui tulivaunut meidät erottaen
mä tulen tähän rantaan yhä uudeestaan
ja heitän veteen kiven joka tuloni
musertaa
mä istun iltaan asti vain hänta oottaen
tuo rääsyläinen tietää jotain mitä tiedä en
kerjäläisten valtakunta eivät herrat saapuneet
eikä yli suuren veden hätähuudot kuulunet
kerjäläisten valtakunta pääse kaarnalaivalla vain
se mikä hukkuu ja mikä säilyy pidän omanain
Reino dos Mendigos
Joguei uma pedrinha na água e ela quebrou a superfície
Havia uma criança na margem que me seguia
As pedras não cabiam no bolso da calça curta
E seus joelhos pequenos estavam cheios de feridas
Aquele garoto me acenou com um pedaço de casca na mão
Ele queria enviar isso através da água sinuosa
A mensagem que partiu nunca chegou
E aquela grande água cobriu nossos gritos ensurdecedores
Reino dos mendigos, os senhores não chegaram
E os gritos de socorro não ecoaram sobre a grande água
Reino dos mendigos, só se vai de barco de casca
O que se afunda e o que se salva, eu mantenho como meu
Veio um estranho de carruagem de fogo do horizonte
Ele pousou na margem levando o menino esfarrapado
E o garoto subiu na carruagem
Agitando as mãos
Assim ele partiu, separando-nos
Eu venho a esta margem repetidamente
E jogo uma pedra na água que
Esmaga minha chegada
Eu fico até a noite só esperando por ele
Aquele mendigo sabe algo que eu não sei
Reino dos mendigos, os senhores não chegaram
E os gritos de socorro não ecoaram sobre a grande água
Reino dos mendigos, só se vai de barco de casca
O que se afunda e o que se salva, eu mantenho como meu